Tadaa! Mitä pidätte? Omasta mielestäni onnistuin erityisen hyvin. Neito sai uuden nimenkin, sillä ajattelin ettei Lagoona sopisi hänen uuteen tyyliinsä. Joten hän sai nimekseen Miranda Blue.
Kerron nyt hänen tarinansa huomenna esittely ja luultavasti kt vielä hänen tarinastaan.
Olipa kerran...
Mira niminen neito. Hän oli maailman kaunein tyttö päällä maan, hän lauloi mitä kauneimalla äänellä. Mira ei kuitenkaan ollut itserakas eikä turhamainen, hän tiesi olevansa kaunein ja äänensä mitä ihanin muttei sillä leveillyt. Miralla oli ihastus, maatyöläinen, mutta koska Mira kuului aatelis sukuun hän tiesi ettei voisi koskaan tavoittaa pojan metsän vihreitä silmiä, saatika sitten naida poikaa. Mira kuitenkin isänsä huomaamatta onnistui välillä livahtamaan rannalle jossa poika usein soitteli poikkihuilullaan kauniita säveliä. Mira katseli poikaa lumoutuneena ja kuunteli hänen soittoaan. Eräänä iltana Miran olessa taas rannalla kuuntelemassa pojan soittoa hän ei voinut itselleen mitään vaan alkoi laulaa musiikin tahtiin. Poika huomasi Miran ja tuli hänen luokseen. Mikä nimesi on? Poika kysyi. O o olen Mi Mira. tyttö sai sanotuksi.
Siitä alkoi heidän salasuhteensa. He viettivät koko illan yhdessä jutellen ja katsellen auringonlaskua toisiinsa painautuneena. Vuodet vierivät ja Mirasta kasvoi nuori nainen jonka rakkaus tähän maatyöläisten vain kasvoi vuosi vuodelta.
Hänen isänsäkkään ei paljastunut neuvottelun ja perheiden keskisen tapaamisen jälkeen, joten pian nuori pari kihlattiin ja he alkoivat suunnitella häitä. Mira sai ylleen kauniin hää mekon joka oli koristeltu vaaleanpunaisin kukin. Kuitenkin ennen häitä Mira vain katosi! Koko suku kutsuttiin koolle etsimään tyttöä ja pian myös lääkärit sillä Miran avio mies sairastui huolesta. Pari päivää sen jälkeen Miran ruumis löydettiin makaamasta puutarhasta kukkien ja kasvien peittämänä. Hänen isänsä hälytettiin heti paikalle ja kerrottiin tälle kaikki mitä tiedettiin. Mira kaivettiin kasvien alta ja hankittiin hienoin hautaarkku mitä kukaan on nähnyt. Se koristeltiin samoilla kukilla joita oli ollut Miran mekossa. Hautajausten jälkeen Miran isä käski ettei kukaan saisi puhua sanaakaan hänen tyttärestään vain jos oli pakko nimellä Miranda. Elämä aatelisilla jatkui mutta jotenkin pysähtyneesti. Mirandan keho ja henki vaelsivat rannoilla etsimässä rakastettuaan mutta turhaan. Miranda ei nukkunut yöllä ilman nuutunutta hääkimppuaan, se oli hänen ainoa muistonsa elämästään. Tyttö kävi myös monta kertaa tarkistamassa entisen kotinsa, muttei nähnyt miestään. Isänsä hän näki monta kertaa istumassa ruokasalissa yksin riutuneen näköisenä kyyneleet silmissään. Hän yritti puhua isälleen muttei tämä kuullut. Mirandasta oli tullut enkeli, ei haamu, niin hyvä hänen sydämmensä oli. Miranda oli edelleen kaunis jopa kauniimpi enkelinä kuin ennen, pilke hänen silmistään ei ollut kadonnut pikemminkin voimistunut sillä hän tiesi löytävänsä vielä joku päivä rakkaansa ja isänsä. Siitä asti Miranda oli ollut Miranda. Hän kulki ympäriinsä kutsuen miestään nimellä ja toivoen että hänet löydettyään hän näkisi ja kuulisi Mirandan.
Sain muuten valmiiksi eah nuket ja muut nuket sivut.
Sellaista huomenna kuvat. Hyvää yötä!3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti